Itkupilli
Katsot kuin pahettasi.
Hiivit selkärangallani,
ryhdistät asentoni.
Varastat nimeni,
pyörität sitä kielelläsi.
Tehden minut mykäksi.
En kanna kaunaa yhdestäkään sanasta,
mutta kai menit peiliini ilman lupaa.
Sait sen heijastamaan erilaista kuvaa;
Ennen sielä asui hymy, mutta jätit sinne jotain,
enkä ollut koskaan nähnyt mitään niin rumaa.
Niinkuin ensimmäisessä blogitekstissä jo sanoin (linkki) miten minua on kiusattu ja siinä ehdottomasti hirvein puoli on se miten muiden sanat ja teot muuttaa omaa peilikuvaa ja saa ihmisen katsomaan itseään eri tavalla.
Ennen kiusaamista olin itsevarma ja rohkea ja ensimmäistä kertaa kun peilissä näkyikin luuseri eikä prinsessa oli kova ja elämää monella tapaa muokkaavaa.
Toivon että työhön voi muut samaistua, aikuiset ja lapset ja myös mahdolliset härnääjät voisivat ymmärtää mitä oikeasti tekevät. Yksi syy miksi halusin tehdä kasvoista hyvin lapsen omaiset ja yliliiotellun suloiset on että se kiinnittäisi mahdollisesti lapsen silmän. En kanna kaunaa yhdellekkään kiusaajalle, lapsiahan hekin olevat eikä voi olettaa heidän ymmärtävän, mutta silti mielestäni on hyvin tärkeää edes yrittää saada ymmärtämään. Jos edes yhden peilikuvan saisi pelastettua.
Oikean reunan pisara kuviot tein ensin laveeraamalla ohuen maali kerroksen ja siihen tiplottamalla fiksatiivia. Tykkäsin jäljestä koska se muistuttaa hieman pisaraa tai kyynetä peilin pinnalla, mikä on juuri mitä hain teoksessa.
Jos olisi enemmän aikaa olisin jatkanut naaman varjoja ja yksityiskohtia, hieman keskeneräisen näköinen mutta muuten olen suht tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti