keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Carmen

Olin kerran jo särkynyt,
yhteen takaisin liimattu lasi.
Löit aina uudelleen mustelmiini.

Nyt tottunut vieressäsi vetää vatsaa sisään.
Vain tarkasti valikoidut sanat sanoa,
samalla kun otan henkeä;
Niin lauseet on lyhyitä, 
eikä henki haise.
Tottunut siihen että saatat heittää minut sängyltä alas.
Silti istuen reunalla,
jotta sinulla on enemmän tilaa maata.

Olen opetellut olemaan näkymätön,
että voit leikkiä olevasi yksin.

Tiedän kuinka helppo minut on särkeä,
en silti opettele tekemään itsestäni kovempaa.

Vaan opettelen keräämään palaseni nopeammin, 
niin ettet edes huomaa miten rikoit taas.
Nopeammin,
että voit rikkoa uudestaan.




Mania

Odotan kärsivällisesti,
lasken sinisiä päiviä.
Keuhkot sen kertovat,
kun täyttyy maniasta.

Uloshengittäessä pelkään,
Saanko henkeä enää?

Kun peilistä katsoo takaisin,
Mania joka asuu vain hetkessä.
Hänen suudelma otsalla 
saa heijastuksen näyttämään niin kauniilta. 
Hän joka yö minulle kuiskaa, 
katso miten lumoava;
kuu taivaalla, ei saa nukkua
Nyt suussani maistuu taas makea.



Viini pisarat,
kielen päällä ja iholla.
Nähnyt miten helposti
lasin reuna on ensisuudelma.
Oppinut toisilta,
miten pitää toinen pisara
aina korvan takana.

Punaiset pisarat,
kielen päällä ja iholla.
Nähnyt miten helposti
hulluksi tekee vain yksi pisara.
Oppinut toisilta,
miten kyyneleet viiniksi muutetaan.
Taas yksi samasta verestä kaatuu
Ja jää makaamaan
Siihen maatuu

Siksi minä palvon vain polvillani
Mutta silti 
Rutiini pisarat,
kielen päällä ja iholla





Tein kolme työtä yhtäaikaisesti, halusin näiden kolmen olevan hyvin samaa maailmaa, toisiinsa sopivat työt. Carmenin punainen oli näiden töiden selkeä väri. 
Kerran särkynyt ja mania työssä halusin carmenin punaisen olevan hyvin yli makea, karkkimainen ja suloinen, herkkä. Kerran särkynyt työssä ajattelin tämän värimaailman vaikutelman olevan kontrastissa työn aiheen kanssa, eli väkivaltaisista suhteista, joihin usein kuuluu tämä kiiltokuva kuori minkä alle harvat näkevät. Runossa puhun miten sellainen suhde tekee ihmisestä näkymättömän, joten halusin naisen ns sulautuvan taustaan liukumalla veteen, ja palasia ihosta puuttumalla.

Laitoin valmiin teoksen päälle rikkinäisen viinilasin, runon nimestä kerran särkynyt


Alakulman tekstuuri on pohjan valmistuksen yhteydessä tehty gesso roiskeilla



Maniassa karkki värillä halusin taas tämän hyvin imelän makean ja glamour fiiliksen, joka on se tunne minkä mania tuo ja juuri se osa maniaa mitä työssä halusin näyttää.
Punaisen väri viinipisarat työssä on räikeämpi kuin muissa, halusin tähän työhön hiema raa’an ja verisen vaikutelman, räiskyvän fiiliksen, joka kuvaisi räjähtävää tunne tilaa. 
Halusin tuoda teokselle hieman uskonnollisen vaikutelman naisen asennolla polvillaan, kehästä tulevalla kädellä joka kaataa viinin naisen päälle ja myös joillakin sanoilla mtä runoissa käytin. 
Käytin maalatessa myös punaviiniä, sillä tein siniset sävyt ja valumat oikeassa yläkulmassa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Näyttely

Näyttely on 7.05-25.05.2018 hyvinkään wanhan villan taide käytävä galleriassa  Taiteilijat Melissa Jussila ja Anni Heinämäki Hetken heijastu...