Älä leiki tulitikuilla
Monta kertaa minulle sinusta varoitettiin,
kuinka se polttaa jos lähden siihen leikkiin.
Kauhu tarinoita varastetuista nuoruus vuosista,
ja myös niistä haavoista
joita laastarit ei enää peitä tai suudelma paranna.
Sytyin kuitenkin.
Ne luvatut polttohaavat nyt ihollani.
Käärit ne kauniilla sanoilla
ja niin hyvin suutelit tekemiäsi haavoja.
Sanoit sokeria aina juuri oikeaan aikaan.
Eikä tätä leikkiä kukaan huomaa.
Nyt haavat harsojen läpi vuotaa.
Enkä uskalla kenellekkään myöntää,
että sytytin taloni palamaan.
Sinun kanssasi vierekkäin,
palavassa huoneessa toisia tuojotellaan.
Valehtelimme vain itsellemme.
Liekit ei koskaan yllä meihin,
jos ei niihin katsota suoraan.
Halusin runolla näyttää suhteet riskin mielessä, miten lapsesta saakka on kerrottu varoitusmerkeistä ja vaaroista. Miten rakastuminen on kuin tulella leikkimistä.
Ja miten joskus omasta tulipalosta ei halua nousta ylös enää.
Halusin lisätä oikeita poltettuja tulitikkuja työhön puun runkomaiseksi hiilen yllä. Halusin että naisen ilme ja asento olisi yhtä aikaa lepääviä ja kituvia. Vaikka jonkun asian hyväksyy itse ei tee siitä kivuttomampaa.
Halusin että nainen olisi kuin yksi tikuista poltamalla jalan mustaksi joka on kiinni hiilikasassa.
Halusin ala osen vaikuttavan hiileltä, joten käytin palettiveistä ja tein mustalla maalimassalla hiilimäistä pintaa ja kuivalla pensselillä tuhkaa ja tomua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti