Näyttely

Näyttely on 7.05-25.05.2018 hyvinkään wanhan villan taide käytävä galleriassa 

Taiteilijat Melissa Jussila ja Anni Heinämäki

Hetken heijastus

Kankurinkatu 4-6, hyvinkää

(Aukioloajat sivulla)

Olen lopputulokseen tyytyväinen, tuntuu että näyttelyn aihe eli hetken heijastus tuli hyvin esille teoksissa ja ne sopivat myös mielestäni hyvin yhteen. 

Artist Statement

Melissa Jussila

03.10.99 

Helsinki 

Hyria 2018 kuva-artesaani

Itkupilli

Halusin tehdä kirjoittamiini runoihin teos parit  kertomaan tarinaa itkupillistä runojen vierellä.

Hetken heijastus,  tarkoittaa minulle  sitä miten elämän tapahtumat hiipivät hiljaa aivoihimme ja peileihin, ja heijastuvat sieltä omakuvassa ja tekevät sumua, jonka verhoon näyttää peittyvän kaikki paitsi omat heikkoudet ja viat. Jokaisen peili näyttää väärentynyttä kuvaa, tiedämme sitä tai emme, peilin pinta joka vaikuttaa niin varmalta, onkin muuttuva ja epäselvä kuten heijastus lätäköstä kaatosateessa.

Olen aina ollut todella herkkä lapsi, mutta ajattelin ensimmäistä kertaa  olevani itkupilli vasta ala asteella, kun siitä tehtiin minulle  uusi nimi. Toinen teos eli juuri tämä itkupilli, kertoo  pelistä ala-asteella, jossa joka päivä ensimmäinen joka saa itkupillin itkemään saa muilta viisi euroa. Tämä nimi juurtui syvälle aivoihini, asuen nyt sielä kotoisasti.

En kuitenkaan enää pidä herkkyyttä huonona asiana, vaan enemmänkin vahvuutena. 

Rakastan kun ihmiset voivat avoimesti kertoa omista  haavoista, eikä pitää niitä sielä missä ne ainoastaan suurenee, eli omassa päässä. 

Turhaa myöskään leikkiä ettei meillä kaikilla niitä haavoja olisi. 

Kymmenen kyyneleen joutseniin sain idean kun menin yölenkille, mikä on minulle lapsesta saakka ollut tapa selvittää päätä vaikean päivän jälkeen ja talvella yllätyin ja näin kymmenen joutsenta rannalla. Niiden katselu toi mielen rauhan,  jota niin kovasti kaipasin. Kolme joutsenta teoksessa  kuvaavat kolmea suurinta vaikeuttani eli itse inhoa, kaksisuuntaista ja syömishäiriötä joista  jokainen sai pienen osan runossa, jossa koitin pohtia elämäni ratkaisevia ”musta joutsen” hetkiä, ja vaikeuksia jotka ovat muokannut tien mikä tuonut minut tähän hetkeen.

Seuraavat teokset eli älä leiki tulitikuilla ja kerran särkynyt on omistettu hyvin rakkaalle ystävälleni, jonka tarinoista valitettavasti nämä runot on syntynyt. Näin kauhun minkä huono suhde voi tuoda ihmiselle ja se sai minut haluamaan lisätä hänen tarina mukaan tähän kokoelmaan, toisenlaisena tapana miten oma heijastus on vääristynyt. 

Mania runossa halusin kertoa kaksisuuntaisen mielialahäiriön kyseisestä kaudesta. Koitan saada tuotua esille sitä tunnetta kun elämän rakastaminen ja itsevarmuus tulee minulle manian aikaan. Maniasta on pelottava käsitys miten ihminen menee täysin sekaisin ja menettää todellisuuden tajun, mikä on myös yksi osa maniaa, mutta arkipäiväinen mania näkyy minulle niin miten koko maailman värit kirkastuvat ja luovuus ja elämänilo hehkuu.

Ajattelin laajentaa tätä itkupilli kokoelmaa vielä lisää ja toivottavasti vielä  tehdä siitä kuvitetun runokirjan. 

Teosten hinta sovittaessa 

Melissa Jussila – 0451269989

Jussilamelissa@gmail.com

Instagram: @melissajussila

Teosluettelo:

Kymmenen kyyneltä - akryyli kankaalle, peili 

runo

Itkupilli - akryyli kankaalle runo

runo

Älä leiki tulitikuilla - akryyli kankaalle, tulitikut 

runo

Kerran särkynyt - akryyli kankaalle, viinilasi r

runo

Mania - akryyli kankaalle

runo

Viinipisarat - akryyli kankaalle, punaviini

runo

Carmen

Olin kerran jo särkynyt,

yhteen takaisin liimattu lasi.

Löit aina uudelleen mustelmiini.

Nyt tottunut vieressäsi vetää vatsaa sisään.

Vain tarkasti valikoidut sanat sanoa,

samalla kun otan henkeä;

Niin lauseet on lyhyitä, 

eikä henki haise.

Tottunut siihen että saatat heittää minut sängyltä alas.

Silti istuen reunalla,

jotta sinulla on enemmän tilaa maata.

Olen opetellut olemaan näkymätön,

että voit leikkiä olevasi yksin.

Tiedän kuinka helppo minut on särkeä,

en silti opettele tekemään itsestäni kovempaa.

Vaan opettelen keräämään palaseni nopeammin, 

niin ettet edes huomaa miten rikoit taas.

Nopeammin,

että voit rikkoa uudestaan.

Mania

Odotan kärsivällisesti,

lasken sinisiä päiviä.

Keuhkot sen kertovat,

kun täyttyy maniasta.

Uloshengittäessä pelkään,

Saanko henkeä enää?

Kun peilistä katsoo takaisin,

Mania joka asuu vain hetkessä.

Hänen suudelma otsalla 

saa heijastuksen näyttämään niin kauniilta. 

Hän joka yö minulle kuiskaa, 

katso miten lumoava;

kuu taivaalla, ei saa nukkua

Nyt suussani maistuu taas makea.

Viini pisarat,

kielen päällä ja iholla.

Nähnyt miten helposti

lasin reuna on ensisuudelma.

Oppinut toisilta,

miten pitää toinen pisara

aina korvan takana.

Punaiset pisarat,

kielen päällä ja iholla.

Nähnyt miten helposti

hulluksi tekee vain yksi pisara.

Oppinut toisilta,

miten kyyneleet viiniksi muutetaan.

Taas yksi samasta verestä kaatuu

Ja jää makaamaan

Siihen maatuu

Siksi minä palvon vain polvillani

Mutta silti 

Rutiini pisarat,

kielen päällä ja iholla

Tein kolme työtä yhtäaikaisesti, halusin näiden kolmen olevan hyvin samaa maailmaa, toisiinsa sopivat työt. Carmenin punainen oli näiden töiden selkeä väri. 

Kerran särkynyt ja mania työssä halusin carmenin punaisen olevan hyvin yli makea, karkkimainen ja suloinen, herkkä. Kerran särkynyt työssä ajattelin tämän värimaailman vaikutelman olevan kontrastissa työn aiheen kanssa, eli väkivaltaisista suhteista, joihin usein kuuluu tämä kiiltokuva kuori minkä alle harvat näkevät. Runossa puhun miten sellainen suhde tekee ihmisestä näkymättömän, joten halusin naisen ns sulautuvan taustaan liukumalla veteen, ja palasia ihosta puuttumalla.

Laitoin valmiin teoksen päälle rikkinäisen viinilasin, runon nimestä kerran särkynyt

Alakulman tekstuuri on pohjan valmistuksen yhteydessä tehty gesso roiskeilla

Maniassa karkki värillä halusin taas tämän hyvin imelän makean ja glamour fiiliksen, joka on se tunne minkä mania tuo ja juuri se osa maniaa mitä työssä halusin näyttää.

Punaisen väri viinipisarat työssä on räikeämpi kuin muissa, halusin tähän työhön hiema raa’an ja verisen vaikutelman, räiskyvän fiiliksen, joka kuvaisi räjähtävää tunne tilaa. 

Halusin tuoda teokselle hieman uskonnollisen vaikutelman naisen asennolla polvillaan, kehästä tulevalla kädellä joka kaataa viinin naisen päälle ja myös joillakin sanoilla mtä runoissa käytin. 

Käytin maalatessa myös punaviiniä, sillä tein siniset sävyt ja valumat oikeassa yläkulmassa.

Itkupilli

Itkupilli

Katsot kuin pahettasi.

Hiivit selkärangallani, 

ryhdistät asentoni.

Varastat nimeni,

pyörität sitä kielelläsi.

Tehden minut mykäksi.

En kanna kaunaa yhdestäkään sanasta,

mutta kai menit peiliini ilman lupaa.

Sait sen heijastamaan erilaista kuvaa;

Ennen sielä asui hymy, mutta jätit sinne jotain,

enkä ollut koskaan nähnyt mitään niin rumaa.

Itkupilli on työ missä halusin puhua juuri tästä itkupillin alusta, kiusaamisesta ja itsetunnosta.

Niinkuin ensimmäisessä blogitekstissä jo sanoin (linkki) miten minua on kiusattu ja siinä ehdottomasti hirvein puoli on se miten muiden sanat ja teot muuttaa omaa peilikuvaa ja saa ihmisen katsomaan itseään eri tavalla. 

Ennen kiusaamista olin itsevarma ja rohkea ja ensimmäistä kertaa kun peilissä näkyikin luuseri eikä prinsessa oli kova ja elämää monella tapaa muokkaavaa. 

Toivon että työhön voi muut samaistua, aikuiset ja lapset ja myös  mahdolliset härnääjät voisivat ymmärtää mitä oikeasti tekevät. Yksi syy miksi halusin tehdä kasvoista hyvin lapsen omaiset ja yliliiotellun suloiset on että se kiinnittäisi mahdollisesti lapsen silmän. En kanna kaunaa yhdellekkään kiusaajalle, lapsiahan hekin olevat eikä voi olettaa heidän ymmärtävän, mutta silti mielestäni on hyvin tärkeää edes yrittää saada ymmärtämään. Jos edes yhden peilikuvan saisi pelastettua.

Oikean reunan pisara kuviot tein ensin laveeraamalla ohuen maali kerroksen ja siihen tiplottamalla fiksatiivia. Tykkäsin jäljestä koska se muistuttaa hieman pisaraa tai kyynetä peilin pinnalla, mikä on juuri mitä hain teoksessa.

Jos olisi enemmän aikaa olisin jatkanut naaman varjoja ja yksityiskohtia, hieman keskeneräisen näköinen mutta muuten olen suht tyytyväinen.

Älä leiki tulitikuilla

Älä leiki tulitikuilla

Monta kertaa minulle sinusta varoitettiin,

kuinka se polttaa jos lähden siihen leikkiin.

Kauhu tarinoita varastetuista nuoruus vuosista,

ja myös niistä haavoista

joita laastarit ei enää peitä tai suudelma paranna.

Sytyin kuitenkin.

Ne luvatut polttohaavat nyt ihollani.

Käärit ne kauniilla sanoilla

ja niin hyvin suutelit tekemiäsi haavoja.

Sanoit sokeria aina juuri oikeaan aikaan.

Eikä tätä leikkiä kukaan huomaa.

Nyt haavat harsojen läpi vuotaa.

Enkä uskalla kenellekkään myöntää, 

että sytytin taloni palamaan.

Sinun kanssasi vierekkäin,

palavassa huoneessa toisia tuojotellaan.

Valehtelimme vain itsellemme.

Liekit ei koskaan yllä meihin,

jos ei niihin katsota suoraan.

älä leiki tulitikuilla on omistettu hyvin rakkaalle ystävälleni, jonka tarinoista valitettavasti tämä runot on syntynyt.

Halusin runolla näyttää suhteet riskin mielessä, miten lapsesta saakka on kerrottu varoitusmerkeistä ja vaaroista. Miten rakastuminen on kuin tulella leikkimistä.

Ja miten joskus omasta tulipalosta ei halua nousta ylös enää.

Halusin lisätä oikeita poltettuja tulitikkuja työhön puun runkomaiseksi hiilen yllä. Halusin että naisen ilme ja asento olisi yhtä aikaa lepääviä ja kituvia. Vaikka jonkun asian hyväksyy itse ei tee siitä kivuttomampaa. 

Halusin että nainen olisi kuin yksi tikuista poltamalla jalan mustaksi joka on kiinni hiilikasassa. 

Halusin ala osen vaikuttavan hiileltä, joten käytin palettiveistä ja tein mustalla maalimassalla hiilimäistä pintaa ja kuivalla pensselillä tuhkaa ja tomua.